maanantai 23. huhtikuuta 2012

En ole koskaan kuullut mitään muuta kappaletta hyräiltävän lähibussissa yhtä innokkaasti kuin Frontside Olliea.
Frontside Ollie kuuluu läpi nuorten kuulokkeista, ja yläasteikäiset keskustelevat siitä matkalla kotiin. Vaikka Robin ei koskaan saisi kaupaksi toista albumia, on hän saanut jo aikaan jotain suurta.
Koska Robinin esikoinen on pohjimmiltaan aikaan sidottua käyttömusiikkia, päätin kuunnella sen sekä kotioloissa että Kampin keskuksessa tarkastellen heitä, jotka saattavat oikeasti taitaa frontside ollien. Heitä, joiden suurin huoli on, mistä rahat seuraavaan käyntiin Hesburgerissa.
Jos tauottoman julkaisutulvan tukahduttama rock-kriitikko pyörittäisi Koodin kotonaan pari kertaa läpi tuore Leonard Cohen -albumi vieressään surkutellen sitä, että kaikki biisit ovat Maki ”Kuuden vuoden kuuliaisuus” Kolehmaisen sävellyksiä, niin arvio ei varmasti tekisi oikeutta albumille, jossa on ainesta tämän päivän teinien kollektiiviseksi pikkuklassikoksi. Levyksi, jota tämän päivän kuudesluokkalainen muistelee kahdenkymmenen vuoden päästä rakkaudella ja leveästi hymyillen.
Fantastinen Frontside Ollie jättää avausraitana väkisin muut kappaleet varjoonsa, vaikka moni niistäkin osoittautuu hyväksi. Räjäytät mun pään yhdistää PMMP-soundin Katy Perryn tuotantoa muistuttavaan sävellykseen, jonka kaksiosainen kertosäe tavoittelee taivaita kuulostamatta kornilta.
Sympaattinen slovari Hiljainen tyttö puolestaan kertoo syrjäytyneestä tytöstä, jota laulun kertoja ymmärtää, muttei uskalla lähestyä: ”Ollaan samanlaisia, aivan liian ujoja / Toisillemme puhumaan”.
Robin laulaa juuri niille lukuisille murrosiän kynnyksellä taisteleville epävarmoille tytöille, ja miksei pojillekin, jotka havaitsin Kampissa. Juuri heille, joiden sietokykyä koetellaan, kun kuteet ovat väärää merkkiä ja faija skitsoo eikä kukaan kuuntele.
Robin ei kertaakaan esitä olevansa mitään muuta kuin 13-vuotias poika eriparitossuissaan. Parhaiten nöyryys käy ilmi levyn toiseksi tähtihetkeksi kohoavassa Saappaat-biisissä:
”Liian suuret saappaat, en niihin tahtoisi astuu
Liian suuret saappaat, saa jalat kastuu”
Justin Bieber oli aloittaessaan toki muutaman vuoden Robinia vanhempi – tuossa iässä ikuisuus – mutta kuulosti silti tarpeettomasti elostelijalta häneen verrattuna.
Faija skitsoo- ja Huutaa-kappaleissa mainio sävellys hukutetaan turhan raskaaseen sovitukseen, lyriikoiden loppusoinnuissa ryömitään usein alta riman ja paikoin korviin vyöryy kasoittain tuskallisia popkliseitä. Vastapainoksi tarjotaan kuitenkin aivan tarpeeksi hienoja hetkiä.
Kun nuori poika laulaa ”vaikken koskaan sanokaan, mä sun neuvos talteen paan / Sä oot ihan helmi äiti kuitenkin”, se säväyttää. Todellinen äitienpäiväkonserttien täsmähitti.
Kaiken laskelmoinnin keskelläkin Robin onnistuu kuulostamaan vilpittömältä tavalla, joka on popmaailmassa äärimmäisen harvinaista.

Lähteet

Nuorgam 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

*asiallisia kommentteja